Aina sitä tulee ruikutettua, voivoteltua ja säälittyä itseään. Milloin on liian kylmää, milloin liian kuumaa tai  märkää tehdä työtään. Kellään muulla ei koskaan ole niin rankkaa ! ?

Me anguskasvattajat olemme kuitenkin monessa suhteessa etuoikeutetussa asemassa. Eläimemme ovat iki-ihania elävänä; uteliaita, rehellisia ja vilpittömiä. Mutta äärettömän hyviä myös teuraina, sitä todiste tänäkin iltana.

Kun isäntä näin lauantai-illalla  tuli sisälle askareistaan jo puoli kahdeksan maissa, niin emäntä, tuo kodin hengetär, oli laittanut ajoissa puuhellan uuniin anguksen entrecoteen kuivumaan. Sähköhellan uunissa kärysivät luomuporkkanat,- perunat, -sipulit ja - nauriit. Vaikka vasenkätisen emännän luomukset eivät ehkä olleet ihan silmiä hiveleviä, maku oli- kaikesta huolimatta- taivaallinen. Lauantai-illan "huippuateria" oli syntynyt oman kellarin ja pakkasen antimista. Jonotusta marketin kassalla ei tarvittu. Luxusta! 

Tervetuloa seuraamaan tilamme elämänmenoa tämän blogin kautta! Ensimmäistä kertaa emme kuitenkaan blogimaailmaan astu, sillä jo vuoden 2009 alussa suurien suunnitelmien kera saimme peräti kaksi tekstiä aikaiseksi. Valitettavasti mikään vanhan kansan sanonta ei tätä toisen kerran yritystä tue: " harvoin kaksi ilman kolmatta"," kolmas kerta toden sanoo" saavat kirjoittajan jo vähintäänkin alistumaan kohtaloonsa, että tämä toinen kerta on vain ohimenevä yritys kolmatta odotellessa.

Aikomuksena on kirjoittaa ihan asiapitoista tekstiä ja antaa ajankohtaisinformaatiota lukijoille. Pelkona kuitenkin on, että ennen pitkään blogista tulee kiukkuisen emännän katkera tilityspaikka, jossa niin isäntä, lapset ja lehmät kuin lampaatkin saavat kuulla kunniansa. 

Eniwei, olemme siirtyneet myös facebook-aikaan. Pitkään on taisteltu tuota paholaisen kitaa vastaan, vaan nyt Jyrkin Viivi-tyttären avustuksella olemme hypänneet myös siihen suureen tuntemattomuuteen. Ja Viiville kiitos myös tämän blogin päivityksestä ja hienon kuvakollaasin teosta!